22.4.2016 Lento halpalentoyhtyeen koneella Barcelonaan sujui mallikkaasti. Koneesta poistuessamme joku kiireinen nuori suomalaismies valitti suureen ääneen eläkeläistulpista, jotka tukkivat kaikki paikat. Siihen valitukseen joutuu varmaan tottumaan. Onhan meitä yli 65-vuotiaita suomalaisia jo n. viidennes kansasta.

 Olimme varanneet kuljetuksen hotellille. Sitä sitten saikin odotella. Törmäsimme kentällä kahteen suomalaiseen naiseen, joilla oli sama määränpää kuin meillä. Päivi ja Sirpa olivat päivän iloinen yllätys. Kun kyyti vihdoin tuli, se noukki matkustajia myös muista kentän terminaaleista, joten matkanteko venyi. Kuljettaja ei osannut suunnistaa ilman navigaattoria. Loppujen lopuksi hän heitti meidät kyydistä väärän Acta-hotellin kulmille. Raahauduttuamme kävellen hotelliin saimme kuulla olevamme väärässä paikassa. Tässä vaiheessa matkanjärjestäjän pisteet ropisivat lähelle pohjalukemia.

  No onnelsi oikea Acta löytyi kävelymatkan päästä ystävällisten kadunmiesten ohjeilla. Saatuamme huoneet olikin jo kiire syömään, suihkuun ja unten maille. 1,7 miljoonan asukkaan Barcelonaan tutustuminen sai jäädä toiseen kertaan.Vaikka väsytti, uni antoi odottaa tuloaan. Nukkumisesta ei kertakaikkiaan tullut mitään kaduilta kuuluvan lystinpidon vuoksi. Joku Feria barcelonalaisilla nytkin oli meneillään. Niitähän Espanjassa riittää. Sängyt kyllä olivat mukavat, vaikka minun makuuni hieman liian pehmeät. Hotellin aamupala oli monipuolinen ja sitä oli riittävästi. Syötyämme camarero ojensi naisille Ruusun ja Kirjan päivän kunniaksi ruusut. Ilahduin. Tämä vaatimaton kahden tähden Acta40-hotelli on erittäin siisti. Täälä risreilymme alkoi ja tänne palaamme yhdeksi yöksi risteilyn päätyttyä.

 Kerron kirrjassani POSITIO 16093 mm. lapsuudenperheeni matkasta siirtolaisiksi Australiaan ja takaisin. 

Jatkuu   RISTEILY