31.1. Jollakin lailla koko Miami on ollut pettymys. Ehkä vika on omassa asenteessani. Tai sitten Panama oli niin eksoottinen ja upea kokemus, ettei "tavallinen" tunnu sen jälkeen miltään. Odotin tosiaan jotain valtavan hienoa.  Mutta tämä on kuin mikä tahansa rantalomakohde. Lento on vaan paljon pitempi kuin esim. Välimeren maihin.

  Aurinkoisena päivänä teemme kävelylenkkejä ja laiskottelemme hotellin altaalla. Sateella jälleen kävelylenkkejä ja ostoskeskuksessa ja kaupoissa kiertelyä. Olen tosi huono shoppailemaan, mutta muutakaan tekemistä ei ole. Ostan halpiskaupasta hajonneen selkärepun tilalle kassin käsimatkatavaroille 14 dollarilla ja villapaidan kotimatkalle. Edellisillä lennoilla palelimme. Paita maksoi 19,90 dollaria.  Merikekään ei löydä sellaisia tuliaisia, joita haluaisi läheisilleen viedä. Taidamme olla surkeita turisteja, kun emme kuluta rahojamme ostoksiin. Syömisiin ja tippeihin sen sijaan on uponnut paljon ennakoimaani enemmän.

 1.2. Kello  8.20  Sataa vettä. Vedän peittoa korviin ja yritän nukkua varastoon illalla alkavaa pitkää kotimatkaa varten. On väkisinmakuuta, uni ei tule silloin, kun pitäisi.

 1.2. Kello 17.00 Luovutamme huoneemme. Annamme matkalaukkumme hotellin matkatavarasäilytykseen. Muutumme samalla sekunnilla pelkäksi ilmaksi hotellin aiemmin yliystävällisen henkilökunnan silmissä. Ei tee mieli lähteä sateisille kaduille. Maleksimme hotellin yleisissä tiloissa ja ainoassa vapaana olevassa pihan huvimajassa. 

 Odotus toimettomana kysyy pitkää pinnaa. Kärsivällyys ei ole minun vahvin puoleni. Se ja jännitys tulevasta kotimatkasta purkautuu kiukutteluna. Kuulemme toistemme puheessa sävyjä ja viestejä, joita niissä ei ole. Välillemme syntyy pientä sanaharkkaa, jonka pian sovimme. Näistä ystävyys vain lujittuu.

 Sade taukoaa. Kahlaamme nilkkoja myöten vedessä tulvivilla kaduilla viimeiselle lounaalle Miamissa. Valitsemme italialaisen ravintolan. Merike jakaa jäljellä olevat pikkurahansa kodittomille. Minä jätin omani hotellin siivoojalle. Lasagne on maukas ja täyttävä. Taksi lentokentälle maksaa 35 dollaria. Annamme molemmat kaksikymppisen. Kuski on tippiin tyytyväinen  ja kumartaa lähes maahan saakka ojennettuaan laukkumme. Alkaa pitkä odotus.

 2.2. Kello 01.15 Lento Miamista Pariisiin pääsee lähtemään 20 minuttia jäljessä aikataulusta. Paikkamme ovat Air Francen jättikoneen toisessa kerroksessa. Istuimet upottavan pehmeät, leveät ja mukavat. Jalkatilaa on reilusti ja viihdetarjonta mahtava. Saamme eteemme kurkkusalaatta, leipää, kylmäsavulohta, kanaa kermakastikkeessa, kasvisrisottoa, omenahyvettä ja sulaakakkua. Aah.

 2.2. Kello 15.15 Paris, De Gaullen kenttä. Myöhästyimme jatkolennolta ratkaisevat ja harmittavat viisi minuuttia. Onko syynä lyhyt koneenvaihtoväli, pitkä matka jatkolennon terminaaliin, vaiko minun Miamista Erkille tuliaiseksi ostama konjakkipullo, joka pistää turvatarkastajan epäilemään pahaa? Tarkastaja repii Miamin verovapaan myymälän sinetöimän pussin ja laittaa pullon johonkin laitteseen ja sinetöi sen uudelleen. Hänen liikkeensä ovat vähintäänkin verkkaiset. Passintarkastajat päästävät meidät läpi passejamme katsomatta, kun kerromme kiireemme syyn.

 Air Francen toimistossa meille kirjoitetaan uudet liput Finnairin iltakoneeseen. Samoin lounassetelit. Finnairin iltapäivälento on peruttu. Merike ei ennätä jatkoyhteyteensä Helsingistä. Ystävälinen lentokenttävirkailija antaa Merikelle boarding passin myös Kuopion jatkolennolle, kunhan Meriken mies maksaa Suomessa sikakalliin lennon toiseen kertaan ja Merike saa siitä vahvistuksen puhelimeensa.

 2.2. Kello 18.30 Vielä yksi monivaihen ja huvittavakin turvatarkastus. Taas Erkin tuliaispullon sinetit revitään auki, pullo tutkitaan jo kolmanteen kertaan tällä kentällä. Nyt myös Meriken hajuvedet saavat saman käsittelyn. Uusi pussitus ja sinetöinti. Minulta otetaan käsistä pyyhkimisnäyte, se anlysoidaan ja todetaan puhtaaksi räjähteistä. Rahani lasketaan. Outo turvatarkastus, emmehän me tullissa ole. Ranskalaiset ovat tulleet varovaisiksi. Näemme kentällä yllättävän paljon aseistuneita sotilaita ja poliiseja. Loppupuolella pitkää odotusta tapaan tuttuja. Heidän kanssa rupatellessa aika kuluu nopeasti.

 3.2. Kello 1.00 Erkki on kentällä vastassa. Onkin jo ollut häntä ikävä. Viimeinkin olen kotona. Hani ja Topi ovat ratketa riemuunsa. Nuolemisesta ei meinaa tulla loppua lainkaan. On ihanaa olla odotettu. Meriken Kuopion yölento on peruttu. Hänelle tulee vielä hotelliyö Helsingissä Finnairin piikkiin. Kuulimme viimeisellä lennolla peruutuksien johtuvan Finnairin henkilökunnan sairaustapauksista. Sijaisia ei saada heikon palkkatason vuoksi. Huonoa mainosta Finnairille. Pitkä ja loppupuolella koetteleva matka on osaltani ohi. Ystävälläni Merikellä  matka vielä jatkuu. 

Reissukuvat MAAILMALLA / KUVINA