Helsinki-Vantaa lentoasema

 17.1.2016

 Kello 1.15 paikallista aikaa

 Pitkän matkan jälkeen, ei eilen illalla tarvinnut houkutella unta. Yöllä kello yksi heräsin pirteänä kuin tikka.  Kuulin, että Merike oli ollut jo pitkään hereillä. No oikeastaan pirteytemme ei ole ihme, sillä Suomihan on jo herännyt tähän aikaan. Olen niitä ihmisiä, jotka eivät pysty väkisin makaamaan. Yritän lukea, mutta olen aivan ylivirittyneessä tilassa pystyäkseni keskittymään tekstiin. 

 13-kerroksinen hotellimme, Hampton By Hilton, sijaitsee Panama Cityn sydämessä. Vieressä kohoavat pilvenpiirtäjät, katutasojen viihde- ja businesskeskuksineen. Seuraavat kerrokset on varattu asunnoiksi. 80 neliöinen asunto niissä maksaa n. 200 000 euroa. 

  Kello 9.00 flunssaa poteva Vincent tulee sovitusti hakemaan meitä Panaman kaupunkikierrokselle.  Ensimmäinen kohteemme on  vanhat kaupungin rauniot. Kaupungin perustivat espanjalaiset 1500-luvulla. Kuuluisa merirosvo Henry Morgan miehineen ryösti ja poltti kaupungin vuonna 1671.  Kiipeämme 33 asteen lämmössä restauroituun vanhan kirkon torniin, josta on huikeat näköalat.

  Näköalat vain paranevat, kun Vincent luotsaa meidät Panama Cityn korkeimman mäen huipulle. Se kohoaa 200 metriä merenpinnan yläpuolelle. Otettuamme pakolliset valokuvat jatkamme UNESCON Maailmanperintökohteeksi listaamaan Panaman Vanhaan Kaupunkiin Cascco Viejoon. Sen rakentaminen on aloitettu 1673. Casco Viejo on viehättävä yhdistelmä aikansa italialaisten, ranskalaisten ja espanjalaisten arkkitehtien suunnittelemia rakennuksia.  Merike ostaa panama-hatun ja välttyy uhkaavalta auringonpistokselta. Katsastamme Presidentin palatsin, Bolivarin palatsin, Itsenäisyyden palatsin, Kansallisteatterin ja Pyhän Josen Kirkon. Kävelemme lopuksi viellä rantapromedaarilla ihmettelemässä pelikaaneja. Mustat pitkäpyrstöturpiaalit pitävät kovaäänistä mekkalaa, jota kuuluu lähes kaikkialla.

  18.1. Kello 8.30

  Yskivä ja pärskivä Vincent ajaa meidät katsomaan yhtä maailman seitsemästä ihmeestä, eli Panaman kanavaa. Jupisemme takapenkillä suomenkielisiä toivomuksia, ettei Vincentin flunssa olisi tarttuvaa laatua. Tyynen Valtameren puolella, Miraflores-sululla huomamme  joutuneemme satapäiseen turistijoukkoon. Vincent luotsaa meidät näköalatasanteelle.

  Panaman kanava on 1914 valmistunut kanava, joka halkoo Panamankannasta. Kanava yhdistää Tyynen meren ja Atlannin. Sillä on pituutta 82  kilometriä. Sen rakentaminen kesti vuosia, mutta valmistuttuaan se mullisti merenkulun. Lyhenihän matka Yhdysvaltain rannikolta toiselle lähes 15 000 kilometriä. Parhaillaan on käynnissä kanavan laajennustyöt.

 Katsomme, kuinka Singaporeen rekisteröity NORD INTELIGENTE lipuu  silmiemme eteen. Pienet sähköveturit ohjaavat laivaa sen kummaltakin puolelta. Vincent kertoo laivan kulkevan omien moottoreidensa voimalla. Vetureiden tarkoitus on, laivaan kiinnitettyjen vaijereiden avulla, estää laivaa kolhiutumasta kanaalin reunoja vasten. Me luulimme niiden hinaavan laivaa. Laiva alkaa kohota. Vincentin mukaan nousu tällä sululla on 16 metriä. Yhteensä sulkujen avulla saadaan nostettua veden pintaa 26 metriä eli GATUN-järven vedenpinnan tasolle. Vaikuttavaa.

  Näemme 10 minuuttisen Panaman kanavan esittelyn filmiltä, sitten suunnistamme kanava-museoon. Saamme kokeilla simulaattorin avulla, millaista olisi ohjata laiva kanaalin läpi. Tunne on todellinen. Tunnemme laivan keinunnan jalkojemme alla. Olen tulla merisairaaksi. Mieleen nousee edelliset kanavakokemukseni yli 50 vuoden takaa. Matka laivalla Australiaan ja takaisin kulki Suezin kanavan kautta.

 18.1. Kello 14.00

  Olen lukenut tai kuullut, Panaman olevan ostosparatiisi. Ei, kun menoksi. Mutta, kummaltako puolelta pääsemme Albrookin asemalle menevään junaan? Kysytään ihmisiltä. Kukaan ei puhu englantia. Kaduttaa nukkuminen espanjantunneilla ja kotitehtävien laiminlyönti. Pinna kiristyy. On niin pirun kuumakin.  Lopulta sentään eräs herra johdattaa meidät kädestä pitäen oikealle asemalle ja ottaa meille jopa liput automaatista. Merike hokee miehelle viisi thank youta ja minä kymmenen kertaa muy gracias. Metrossa on tungosta. Lapset  nököttävät tai roikkuvat äitiensä sylissä. Kenelläkään en näe rattaita.

  Itse en shoppaile. Siksiköhän Albrook-ostoskeskus oli pettymys? Kokoa ja näköä kompleksilla riittää ja voi sitä tavaran määrää! Oli valtavia halpamyymälöitä heikkolaatuisine tuotteineen ja sitten laatuliikkeitä kalliine  tarpeettomuuksineen. Kalliissa  hattukaupassa neljä miesmtyhjää nojailee tiskeihin, eikä suostu edes näyttämään hattujaan Merikelle. Muutenkaan asiakaspalvelu Panamassa, meidän pienen kokemuksen mukaan, ei ole hääppöistä. Mutta matkahan on vasta alussa. Emme tällä kertaa osta mitään.

 Katso myös : MAAILMALLA / KUVINA

19.1. kello 17.30

  Vincent oli sovitusti puolen päivän aikaan meitä vastassa hotellilla. On aika siirtyä Panama Citystä eteenpäin. Tahdomme nähdä sademetsän. Suunnistammekin Gamboaan. Tarkemmin sanottuna kohti Gamboa Rainforest Resorttia. Hotellin pihalla teemme treffit Vincentin kanssa kolmen päivän päähän.

  Hotellilla asiat eivät suju kuin elokuvissa. Saamme huoneen vasta kahden tunnin päästä.  Odotellessa katsastamme ympäristön ja syömme törkeän hintaisen lounaan buffetissa. Huoneessamme on vain parisänky. Sänky on toki leveä, mutta mukavampi molemmille on nukkua erillään. Tympääntyneen oloinen nainen hotellin vastaanotossa lupaa, että laukkumme toimitetaan huoneeseemme. Odottelemme pari tuntia. Turhaan. Merike lähtee ottamaan selvää,  mistä kenkä puristaa. Samalla hän reklamoi sängystä. Nyt vastaanotossa on iloinen poika, joka toimittaa laukkumme ja järjestää meille huoneen, jossa on kaksi parisänkyä. Omasta sängystä  innostuneena kaadan litran vesipullon sängylleni. Poika soittaa siivojalle, joka kiirehtii vaihtamaan petivaatteita. Espanjan taitoni riittää selvittämään iloisen Anan siviilisäädyn ja lasten lukumäärän ja iät. Anakin rohkaistuu kysymään meiltä, olemmeko Merike ja minä pari. Osaan sanoa senkin, että olemme ystäviä, emme pari.

Jatkuu: MAAILMALLA /2