4. syys, 2016

ROHKEA ROKAN SYÖ

  Rohkea rokan syö, vaikka suppilovahveroilla höystettynä. Kannattaa muuten kokeilla. Keitän syksyisin 10 litran kattilalla hernekeittoa. Pakastan sitä kerta-annosrasioihin. Kun sulatan annoksen, lisään joukkoon rasiallisen suppiksia. Meillä ainakin tykätään.

  En olisi millään uskaltanut lähteä tänään metsään. Pelkään entistä enemmän kyitä. Mutta jos en olisi nyt lähtenyt, olisi voinut köydä niiin, etten myöhemminkään olisi enää uskaltanut. Viime öiden viileys ja sateet ovat herättäneet suppikset. Niitä löytyy helposti. 

  Sitten toiseen asiaan. Pyynnöstä kerron uudelleen eilen Tarinateatteriesityksessä kertomani alkutarinan. Yleensä esityksen alussa näyttelijät kertovat omakohtaisen, aiheeseen liittyvän lyhyen tarinan. 

  Kun oli pieni, kehitykseni ja terveyteni vaarantuivat perheemme ongelmien vuoksi. Jo 11-vuotiaasta alkaen vaaransin, vieläpä varsin tehokkaasti, itse oman terveyteni. Mutta onneksi oli olemassa myös sellaisia aikuisia, joilla oli aikaa minulle. Aikuisia, joita ihailin ja joiden kaltaiseksi halusin tulla. Oli Takalan emäntä, tant-Irene, lastenkodin Saimi-täti ja pastori Alfred Freund-Zinnbauer. Heidän ansiostaan en joutunut kokonaan hunningolle, vaan ryhdyin elämään ihmisiksi. Heidän ansiokseen lasken myös sen, että kiinnostuin sijaisvanhemmuudesta yli 30 vuotta sitten.

 En muista kerroinko eilen sanasta sanaan noin, mutta tuo oli tarinani sisältö. Jos kiinostuksesi heräsi, kerron elämästäni kirjassani  POSITIO 16093.