16. syyskuuta

 Eilen palatessamme päivälliseltä teemme jälleen saman huomion, jonka olemme tehneet Albanian matkallamme joka ilta. Illan viiletessä (?) kansa valtaa kadut. Täällä kukoistaa iltakävelykulttuuri. Kaikenikäiset ihmiset ovat liikkeellä. Naiset ja lapset palaavat aiemmin koteihinsa. Loppuillasta näkyy vain miehiä. Näemme paljon toisiaan koskettelevia ihmisiä. On kättelyä, halauksia ja poskisuudelmia. Täällä perhe on tärkeä Ja laajempi käsite kuin Suomessa. Florianinkin perheeseen kuuluvat ydinperheen lisäksi pari tätiä, isoäiti ja nuorimman tädin puoliso ja lapsi. Omista vanhemmista pidetään huolta näiden kuolemaan saakka. Kadulla näkyy vain vähän kerjäläisiä ja heistäkin suurin osa on romaneja.  Albaanialaistet ovat jalkapallofaneja. Florian sanoikin, ettei ottelu ole peliä, vaan sotaa. Kahviloita on paljon ja niissä istuskelu kuuluu täkäläiseen elämään. Tarjolla on enimmäkseen juomia, harvemmin leivoksa tai muuta kahvileipää. Alkoholin käyttöä emme juurikaan ole nähneet. Florianin mukaan tämä ei johdu uskonnosta.  Albanian punaista lippua koristaa kaksipäinen kotka.

Ramizi-hotelli, jossa yövymme viime yön

Kotilot ovat rantautuneet Suomeenkin tuhoten kasvillisuutta, mutta kyllä niitä on Albaniassakin

Matkan varrella tulee monta stoppia tietä ylittävien eläinten vuoksi

Käymme kahvilla viehättävällä Camping-farmilla

Aterian nautimme Korcan Panimon liepeillä Korcan oluen kera

Panimokaupungin kirkkokin on saanut kupeeseensa olutravintolan

Italialaisen kahvilan "sisäänheittäjä"

Reissumme tähän asti parhaat cappuchinot saamme kaljakaupunki Korcan italialaisravintolassa

Korcasta jonkin matkaa on Votskopojaren kylä, jossa majoitumme vaatimattomaan Sofiaan. Takapihalta löytyy oikea navetta

Jatkuu ALBANIASSA 6