Siipiratasalus, jolla seilasimme Monglasta Dhakaan. Kauniit lupaukset valkoisista lakanoista ja ruokapöydän antimista olivat liioittelua.

Hovimestari-kokin hytti

Aion lukea koko yön, etten joutuisi nukkumaan näissä "valkoisissa" lakanoissa.

Siipiratasaluksen kokki-hovimestari, joka huolehtii ensimmäisen luokan matkustajista ja meistä

Kansipaikoilla matkustavat syövät ja nukkuvat omien vilttiensä alla ja päällä.

Pakko paeta palelemaan kannelle. Laivan sisällä ei pysty hengittämään

Aluksen matkustajina on ihmisiä ja eläimiä

Dakhan satamassa vatsani kääntyy nurin ja oksennan lähes jonkun maassa nukkuvan päälle. Ehkäpä laivakokkimme riisit olivat liikaa herkälle vatsalleni.

MITALLIN TOINEN PUOLI

Ajomatka SYLHETTIIN

Nyt tiedän millaista olisi olla julkkis. Täällä ihmiset kerääntyvät katsomaan meitä, minne ikinä menemmekin. Ne, joilla on kännykkä, räpsivät meistä ahkerasti kuvia. Tofi ja kuljettajamme hätistelevät kiihkeämpiä ihailijoita kimpussamme.

"Tuossa autossa on valkonaamoja!" Viesti olemassaolostamme kiiri nopeasti.

Sikha Samaj Kalyan Sangshthyan ylläpitämän koulun oppilaat esiintyivät meille

JATKUU: