KUULUMISIANI

7. kesä, 2015
23. huhti, 2015

 Haaveilen jatkuvasti matkustamisesta. Olen tehnyt niin 13-vuotiaasta, kun seilasimme Flaminia-laivalla Australiasta kohti Eurooppaa. Silloin huomasin olevani sielultani kulkuri. Etsin jatkuvasti uusia elämyksiä, outoja luonnonkauniita paikkoja, väkijoukkoja ja eksotiikkaa. Matkustaminen merkitsee minulle myös arjen rutiineista vapautumista.  

  Viimeaikoina olen alkanut kertoa matkoistasi, vaikka poden - jostain kumman syystä - niistä myös huonoa omaatuntoa. Kaitpa matkoista kertominen on minulle jonkinlaista oman indentiteetin vahvistamista.

  Mahdollisuus matkustamiseen on  etuoikeus, joka jakautuu epätasaisesti. Monilla olisi rajattomasti rahaa, muttei aikaa matkustaa. Useiden kohdalla on päinvastoin. Aikaa on loputtomiin, mutta liikkumismahdollisuuksia  ei ole.  Matkailubusineksella on myös synkät puolensa, esim. seksiturismin jyrkkä kasvu.

  Matkustajana olen kaikkiruokainen. Viihdyn yhtä hyvin reppureissaajana kuin matkaajille helpoilla seuramatkoilla. Matkan hinta on tärkeimpiä valintakriteereitäni. 

  Eilen ystäväni Ulla ehdotti huippuedullista äkkilähtöä Sousseen. Niinpä huomena alkaa uusi matka ja uusi seikkailu. TUPSAHDUS TUNISIAAN  +  KUVIA TUNISIAN MATKALTA  +  TUNISIAN KOOSTE

14. huhti, 2015

 Aloitin syksyllä espanjankielen opinnot. Tunnit ovat keskiviikkoisin. Saamme kotiläksyjäkin. Tunneilla nuokun nuutuneena ja toivon, ettei opettaja kiinnittäisi minuun  mitään huomiota. Tämä siksi, että olen huonosti valmistautunut. Omituista, etteivät läksyt innosta, vaikka innostuminen olisi tärkeää saavuttaakseni päämääräni, auttavan kielitaidon. Olen kuin ala- tai yläkoululaiset. Keksin vaikka mitä, välttääkseni läksyihin paneutumisen. Luen romaania, vilkaisen Facebookia, neulon sukkaa, järjestän komeroa tai siivoan muuten vain. 

  Tänään päätin katsoa, osaanko korjata komeron pohjalla pitkään käyttämättöminä lojuneen vanhan saumurini. Kun perheeseemme kuului ainoastaan viisi tytärtä, ompelin itse heille lähes kaikki vaatteet. Osin köyhyyttämme, osin siksi, että tytöt halusivat usein pukeutua samanlaisiin vaatteisiin. Orimattilassa oli Kaitilan ja Virkkeen tehtaanmyymälät, joista sai kilokankaita edullisesti. Saumuri surisi harva se päivä.

  Saan saumurin toimIntakuntoon. Käyn Bangladeshista (Bangladeshin matka) ostamieni kankaiden kimppuun innolla, samalla ihmetellen, miksi aivoni sanovat EI kieliopinnoille. Tarkastelen ostoksiani ja huomaan kankaissa lukuisia virheitä. Painetut kuviot ovat vinksin vonksin. Lankasuora onkin lankavino ja - kihara. Kankaat ovat ohuita ja hauraita kuin sideharso. No eiväthän ne paljoa maksaneet. Jotteivat vaatteet kutistuisi pesussa, päätän pestä rätit ensin. Nyt ei motivaatiossani  eikä asenteessani ole moittimista. Keksin nopeasti ratkaisut kankaiden vikojen tuomiin haasteisiin. Joudun leikkaamaan niin, että hukkapaloja jää paljon. Hällä väliä.  

  Nyt katselen rinta rottingilla aikaansaannoksiani. Kesäksi on uutta päällepantavaa. Vaatteista puheenollen, olen löytänyt bambuviskoosista valmistetut alusvaatteet. Ne ovat kuumalla viileät ja kylmällä lämpimät. Lisäksi ne imevät kosteutta pitäen ihon kuivana. Enpä olisi viime vuosisadalla uskonut, että saan vielä vanhoilla päivilläni bambuun pieraista.

  Läksyt jääköön huomiseen. 

 

13. huhti, 2015

 Rakensimme ensimmäistä omaa tupaa vuosina 1975 - 1976. Kotia piti laajentaa moneen kertaan, kun perhe kasvoi. Vuosina 1970 - 1979 saimme viisI tytärtä. 1980-luvulla saimme viisi poikaa. Seuraavina vuosikymmeninä lapsia tuli lisää. Toki  vanhemmat muuttivat omiin talouksiinsa. Talomme  paisui näinä vuosina 120 neliöisestä monta kertaa suuremmaksi. 

  Vuonna 2005 muutimme samaan pihapiiriin pienempään taloon. Iso talo jäi Perhekodin käyttöön. Nyt asumme pienen pienessä, alunperin loma-asunnoksi rakennetussa, edelleen samassa pihassa olevassa mökissä. Edellinen kotimme on nyt pojan perheen ja Ninnu-tyttären koti.

  Haluamme varautua edessämme häämöttävään vanhuuteen. Asunnon tulee olla sellainen, että esteetön liikkuminen esim. rollaattorin kanssa onnistuu. Mutta muutto asutuskeskuksen ei houkuta. Tuttu kylä tarjoaa yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta. Oma  piha ja tupa, oma lupa. 

 Olemme haltioituneet luonnosta ja puutarhasta. Ne pitävät meidät kiireisinä keväästä syksyyn. Silloin asunnon ahtaus ei haittaa lainkaan.

 Mökki on palvellut hyvin vapaa-ajan asuntona. Pian olemme molemmat eläkeläisiä. Pelkäämme tilojen käyvän talvisin ahtaiksi, sillä kaipaamme aika ajoin kumpikin omaa rauhaa. Siksipä jälleen kerran haaveilemme laajennuksesta. Tosin vain yhden lisähuoneen rakentamisesta.

  Erkki ei tyydy pelkästään haaveilemaan. Talvella hän oli metsässä puita kaatamassa. Tänään nuo puut muuttuivat laudoiksi ja muuksi puutavaraksi sahurin käsittelyssä.

22. helmi, 2015

Välähdyksiä ikimuistoiselta matkalta