14. huhti, 2015

MIKSI VITKASTELEN?

 Aloitin syksyllä espanjankielen opinnot. Tunnit ovat keskiviikkoisin. Saamme kotiläksyjäkin. Tunneilla nuokun nuutuneena ja toivon, ettei opettaja kiinnittäisi minuun  mitään huomiota. Tämä siksi, että olen huonosti valmistautunut. Omituista, etteivät läksyt innosta, vaikka innostuminen olisi tärkeää saavuttaakseni päämääräni, auttavan kielitaidon. Olen kuin ala- tai yläkoululaiset. Keksin vaikka mitä, välttääkseni läksyihin paneutumisen. Luen romaania, vilkaisen Facebookia, neulon sukkaa, järjestän komeroa tai siivoan muuten vain. 

  Tänään päätin katsoa, osaanko korjata komeron pohjalla pitkään käyttämättöminä lojuneen vanhan saumurini. Kun perheeseemme kuului ainoastaan viisi tytärtä, ompelin itse heille lähes kaikki vaatteet. Osin köyhyyttämme, osin siksi, että tytöt halusivat usein pukeutua samanlaisiin vaatteisiin. Orimattilassa oli Kaitilan ja Virkkeen tehtaanmyymälät, joista sai kilokankaita edullisesti. Saumuri surisi harva se päivä.

  Saan saumurin toimIntakuntoon. Käyn Bangladeshista (Bangladeshin matka) ostamieni kankaiden kimppuun innolla, samalla ihmetellen, miksi aivoni sanovat EI kieliopinnoille. Tarkastelen ostoksiani ja huomaan kankaissa lukuisia virheitä. Painetut kuviot ovat vinksin vonksin. Lankasuora onkin lankavino ja - kihara. Kankaat ovat ohuita ja hauraita kuin sideharso. No eiväthän ne paljoa maksaneet. Jotteivat vaatteet kutistuisi pesussa, päätän pestä rätit ensin. Nyt ei motivaatiossani  eikä asenteessani ole moittimista. Keksin nopeasti ratkaisut kankaiden vikojen tuomiin haasteisiin. Joudun leikkaamaan niin, että hukkapaloja jää paljon. Hällä väliä.  

  Nyt katselen rinta rottingilla aikaansaannoksiani. Kesäksi on uutta päällepantavaa. Vaatteista puheenollen, olen löytänyt bambuviskoosista valmistetut alusvaatteet. Ne ovat kuumalla viileät ja kylmällä lämpimät. Lisäksi ne imevät kosteutta pitäen ihon kuivana. Enpä olisi viime vuosisadalla uskonut, että saan vielä vanhoilla päivilläni bambuun pieraista.

  Läksyt jääköön huomiseen.